maanantai 21. syyskuuta 2015

Kemia hyökkää päälle, aika loppuu, apua!

Tämä postaus ei liity mitenkään tanssiin, mutta on pakko tulla kertomaan...

Perjantaina mulla on kemian yo-koe ja tuntuu, että koko lukion kemian oppimäärä on mulla ihan hakusessa. En ole paljon ehtinyt lukea ja koko ajan ilmestyy lisää hommaa, joka estää lukemista.

Viime viikolla mulla oli tavallinen koeviikko ja viikonlopun vietin mun poikaystävän kanssa. No, tänään pääsin aikaisin koulusta ja sainkin luettua hyvin siihen asti, kunnes kumpikin pikkusiskoni pääsi koulusta ja tarvitsi apua matikan läksyissä (toinen 4. luokalla ja toinen lukion ekalla). Läksyistä selvittiin ennätysajassa Totoro-musaa kuunnellen.

Mutta no, ei siinä vielä kaikki. Tämän jälkeen äiti ja nuorempi pikkusiskoni löysivät itseltään täitä (muutamien päivien oireiden jälkeen). Argh. Onneksi multa äiti ei noita ikäviä otuksia löytänyt kahdenkaan pitkän etsinnän jälkeen, eikä mulla ole oireitakaan ollut. Uitin itseni silti samassa täinhäätöshamppoossa kuin koko perheeni. Olen niin ötökkäfobiainen, että koko ajatus ötökästä (okei, loiseliöstä) päässä ällöttää suunnattomasti. Eli ihan vain tiedoksi, jos tätä lukee joku samoilla tanssitunneilla käyvä (lukeeko?), niin mulla ei noita täitä siis tällä hetkellä voi olla, eikä tarvitse pelätä tartuntaa. Jotain positiivista sentään!

Tänään on koko päivä siivottu kämppää. Pidetty tavaroita saunassa, pesukoneessa ja pakastimessa, imuroitu ja pyyhitty pintoja. Lukemiselle ei ole jäänyt yhtään aikaa ja kemian yo stressaa suunnattomasti. Onneksi se ei ole pakollinen eli ei ole edes pakko päästä läpi, mikä sentään hieman lievittää tätä tunnetta. Periaatteessahan tuloksella ei pitäisi olla mitään väliä, mutta haluaisin siitä nyt kuitenkin vähintään M:n.

Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina mulla on treenit, joten tänään oli ainut täydellinen lukupäivä. Tänään oli myös mun ensimmäinen venäjän tunti ja vaikutti erittäin mielenkiintoiselta. Sitäkin tekisi mieli harjoitella kotiläksyjä enemmän (kyrilliset aakkoset on niin kauniin näköisiä kaunolla kirjoitettuna), mutta aikaa ei vain ole. Tätä postausta kirjoitan osissa kaiken muun, kuten syömisen, ohella.

Päivän positiiviset asiat ovat vähissä, mutta niitä löytyy kuitenkin. Muutamat onnistuneet piruetit, joita ei voi olla koskaan liikaa ja se tosiasia, että olin meidän koulussa tämän syksyn "paras" fysiikan kirjoittaja. Sain siis eniten opettajan arvioimia alustavia pisteitä. Pisteethän saattavat muuttua vielä lopullisessa arvioinnissa, mutta tätä fiilistelen nyt tällä hetkellä marraskuuhun asti. Silloin saa tietää  lopulliset pisteet ja sen arvosanakirjaimen. Varmaa on nyt ainakin se, että mun yo-juhlia päästään todellakin viettämään jouluna, mikä lämmittää tietysti mieltä :).

Näin maanantaisin maailma tuntuu aina kovin synkältä, kun tanssitunneista on yli 3 päivää. Tiistaisin tunnelmat yleensä muuttuvatkin astetta vaaleanpunaisemmiksi ja kirkkaammiksi, kun pääsee tanssirakkauden pariin treeneihin <3.

-Helinä

2 kommenttia:

  1. Apua, mulla itselläni on aivan hirveet traumat täistä! Joskus vuosia sitten lukiossa mulla oli kerran täitä, ja yyyhh se on jättänyt muhun lähtemättömän jäljen. Vieläkin, kun päätä kutittaa, niin mulle tulee aina ekana mieleen, että ou god, täitä täitä täitä. Ja just nyt viime viikkoina mua on kutittanut päästä, mutta kun on tarkistettu sekä omani että miehen pää, mitään ei ole löytynyt. Kutina kun on luonteeltaan niin psyykkinen juttu, että kun on jostain saanut mieleensä, että olis täitä, niin sittehän vasta kutiseekin, vaikka mitään ns. oikeeta syytä siihen ei olisi. Kesän lopussa olin myös vakuuttunut, että meillä on luteita, koska sain epämääräisiä puremajälkiä jalkoihini. Menetin hermoni ja käänsin kaikki patjat ja sängyt, mutta ylläri pylläri en löytänyt mitään. Tämän seurauksena purematkin alkoi hävitä (samaan aikaan myös aloin lopettaa puistossa hengailun shortseissa, coincidence??). Kaikki tää neuroottisuus alkoi siitä lukion täikokemuksesta, ehkä vielä joskus pääsen tästä yli.

    Ja hei paljon tsemppiä kemian kirjoituksiin! Hyvin se menee, aivan varmasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, käyttäydyn itsekin yhtä neuroottisesti kaikkia tämmöisiä ötököitä kohtaan. Mutta hei, päänahan kutina saattaa johtua myös siitä, jos se on päässyt kuivumaan! Eli jos jatkuvasti pää kutisee, saattaa joku kosteuttava shampoo auttaa :).

      Kiitos, toivottavasti menisi :D.

      Poista