maanantai 22. helmikuuta 2016

Paluu voimistelutreeneihin!

Haaveilin viime viikolla niin paljon (hereillä ja unissani) voimistelutreeneistä, että päätin katsoa, onko täällä harrastejoukkuetta lähellä, joka ei kilpaile. Meinasin jo luovuttaa etsimisen suhteen, koska melkein kaikki aikuisille suunnatut olivat telinevoimistelua.

Lopulta löysin yhden joukkuevoimistelujoukkueen, joka oli yli 16 vuotiaille (mietin että olenkohan vähän vanha tähän, mutta ei siinä ainakaan mainittu yläikärajaa). Harmikseni joukkue harjoittelee maanantaisin ja keskiviikkoisin. Aivot alkoivat raksuttaa, kun tajusin, että mulla on keskiviikkoisin samaan aikaan baletti. Eikä! :/

Lähetin annettuun sähköpostiin kyselyn, olisiko mahdollista päästä harjoittelemaan joukkueen maanantain treeneihin, vaikka en pääse keskiviikkoisin. Olin ihan varma, ettei tuo onnistuisi. Vastausviestin alussa luki kuitenkin "tervetuloa mukaan vain, ..."  ja olin hyppiä riemusta. Kuulema vain maanantain treeneissä käy myös tanssillisen voimistelun joukkue, joten ei olisikaan niin outoa käydä vain maanantaisin. Hintakin oli melko edullinen koko kevätkaudelta (harmi, kun en hoksannut tätä jo tammikuussa, kun nyt on kulunut jo melkein 2 kuukautta), kolmekymmentä euroa.

Keskiviikon tunneilla olisi tehty voimisteluohjelmaa, eli sitä tanssin koreografiaa vastaavaa juttua. Maanantai on kuulema "tosi perustreeni", mutta se käy mulle ihan hyvin. Toki haluaisin päästä myös keskiviikkoisin, mutta valitettavasti aikaa ei voi ostaa lisää, enkä aio jäädä baletista pois. Nyt jos koskaan tarvitsisin sen Hermionen ajankääntäjän. :D

Tänään pitäisi olla sitten ekat treenit ja voin myöntää, että jännittää. Olen ihan varma, että mun kuntoni loppuu kesken ja etten ole tarpeeksi notkea. Myös mun akrobatiataidot ovat nykyään tasoa etuperin- ja takaperinkuperkeikka. Kirjoitin kyselypostiin, että viime voimistelutreeneistä on kyllä aikaa se 7 vuotta, joten ei pitäisi olla ihme, etten ole ihan huippukunnossa :'D.

Vähän jo olen alkanut miettimään oliko tämä (taas) sellainen hetken älynväläys, kun yhtäkkiä päätin ilmoittautua tuonne. Mulla on tapana innostua asioista hetkessä kuin nollasta sataan, jonka jälkeen teen jonkun päätöksen saman tien. Yleensä jälkikäteen ajateltuna kaikki nuo päätökset ovat olleet hyviä (esim. baletin aloittaminen, ilmaisutaitolukioon hakeminen, vaikka vihasin yläasteen ilmaisutaitotunteja ja eilinen yhtäkkinen mieli tehdä vanukasta). Lisäksi ainakin mun elämä olisi aika tylsää, jos ei koskaan toimisi hetken mielijohteesta. Silti oikeasti jännittää mitä tästä nyt taas tulee :'D. Ajattelin illalla tai huomen aamulla kirjoittaa kunnon raportin, kuinka nuo ekat treenit sujuivat. Luultavasti se tulee sisältämään paljon "ja sitten jouduin makaamaan lattialla jalat kohti kattoa" -kohtauksia.

Kuinka moni teistä on palannut myöhemmin jonkun lapsuuden lajin pariin? :)

-Helinä

ps. Katsoin eilen upeita tanssikoreografioita YouTubesta ja sain yhtäkkisen innostuksen, että haluan isona koreografiksi! Mutta ei, enhän mä nyt voi hakea minnekään koreografikoulutukseen :DD. Taidan pitäytyä tällä kertaa alkuperäisessä suunnitelmassa, kun sellainen kerta on...

4 kommenttia:

  1. Vähänkö kiva! :) Oon aina halunnu kokeilla joukkuevoimistelua. Se on niin kauniin näköistä, ja tykkään siitä nauhasta ;D Muistan peruskoulun liikka tunneilla, jos oli voimistelua, nii oli aina pakko saada leikkiä sillä :D Vois joskus kokeilla sitä lajia, kun tietääkseni Jyväskylässäkin on joku aikuisten harrastejoukkue.

    Lapsuuden harrastuksistani halusin joku aika sitten aloittaa taito-/muodotelmaluistelun. Sekä ratsastusta olisi niin kiva jatkaa <3 käydä edes sillon tällö. Oon myös miettiny et ois kiva aloittaa cheerleading uudestaan tai sit kokeilla cheer -tanssia. Meinasin cheer -tanssin aloittamista harkita syksyllä, jos tunti ajat käy hyvin yhteen baletin kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauha on kyllä kiva, mutta vaikein :D. En ole koskaan päässyt kunnolla tekemään sillä, koska se on välineissä ns ylimpänä (hyppynaru, pallo, vanne, keilat, nauha).

      Mä en osas edes tavallisesti luistella. Tai pysyn kyllä pystyssä, mutta meno on hidasta ja haparoivaa ;D. Cheer-tanssi on kiinnostanut myös mua pitkään! Ehkä joskus innostun kokeilemaan sitäkin :).

      Poista
  2. Haha mua alko naurattaa tuo sun kuvaus siitä, miten teet asioita hetken mielijohteesta. Mä olen ihan samanlainen! Oon sitä mieltä, että kaikkea pitää kokeilla ja katsoa sitten miten asiat sujuu. Ikinä ei voi tietää mihin päätyy kun antaa vaan mennä. Tuon kokeilunhalun ja hetken mielijohteesta tekemisen vuoksi mä esimerkiksi opiskelen tanssijaksi ja se on aivan älyttömän kivaa. Saman kokeilunhalun vuoksi kävin tänään eräässä malli castingissa ja sain sieltä töitä (apua) !! :'D

    Eli sanoisin, että pidä kiinni tuosta hetken mielijohteesta tekemisestä ja kokeilunhaluisuudesta. Luulen, että vanhana sitä ei kadu niitä hulluja asioita mitä tuli tehtyä, vaan luultavasti niistä ne parhaat muistot tulevat koostumaan. Ja niinkuin sanoitkin, että muuten elämä vois käydä tylsäksi.

    Ihanaa, että pääsit taas voimistelemaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekaan ei tule mieleen mitään hetken mielijohdetta, jonka toteuttamista olisin katunut. Enemmän kaduttaa ne tekemättä jääneet, kuten karateharrastus, josta haaveilin muutamia vuosia sitten :D.
      Voin kai täällä myöntää, että kurkkailin noita tanssinopettajan koulutuksia opintopolusta viime viikolla. Noh, toistaiseksi hautaan tuon ajatuksen :D.

      Onnittelut tuosta mallijutusta! Mä olen välillä salaa haaveillut mallijutuista, mutta sopivaa mahdollisuutta ei ole vielä tullut eteen :). (musta tuntuu, että joka kerta, kun kirjotan tänne että en ole päässyt tekemään jotain niin viimeistään viikon päästä oon kirjottamassa, kuinka oon tehny just sitä mistä olin kirjoittanut :D)

      Olen samaa mieltä sun kanssa, tähänkin mennessä olen saanut vain hyviä muistoja vaihtokaupassa hulluista ideoista :). Ja niin on, treenit olivat aivan ihanat <3.

      Poista