keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Treenirakkautta

Tänään oli taas balettitreenit. Taas, koska mun viikkoni on mennyt kauhean nopeasti. Tuntuu, ettei viime treeneistä ollut kulunut kuin muutama päivä.

Kun tunti alkoi, oli sellainen fiilis, ettei treeneistä tule yhtään mitään. Ensimmäisen sarjan aikana ehdin ajatella, kuinka kankea ja heikko mä oon ja kuinka perusliikkeet tuntuvat tavallista tahmeammilta ja jotenkin hankalilta. Sittenpähän tajusin, että mä olen pitkästä aikaa "väärällä" puolella tankoa ja teen siis mun huonompaa puolta ensin. Kun käännyttiin ympäri tekemään toista puolta, mun oikea jalka tuntui kevyeltä ja niin helpolta. Ei varmaan ikinä saisi sanoa, että baletti tuntuu helpolta, koska silloin tekee luultavasti jotain väärin :D. Enkä väitäkään, että liikeradat olisivat olleet täydellisiä (ei sillä, että olisin tahallani tehnyt väärin), mutta se tunne oli aivan ihana siitä huolimatta.

Tein jokaisen sarjan ensin sillä huonommalla puolella ja kun siirryttiin toiselle puolelle, mun jalkani totteli mua lähes niin täydellisesti kuin mahdollista. Jokainen sekoilu oli lähtöisin siitä, että en ajatellut liikettä etukäteen. Kun taas olin täysillä ajatuksissa tunnilla mukana, jalka teki kaiken mitä ajattelin. Tästä tulin niin kauhean onnelliseksi, että olisi tehnyt mieli vain tanssia koko kotimatkakin.

Ihmettelen, kuinka tunnista jäikin niin hyvä fiilis vaikka lihakset olivat eilisestä treenaamisesta jotenkin jumissa ja kipeät. Siinä tunnin aikana tuo vain unohtui. Vaikka en kiinnittänyt huomiota siihen, että keskityn täysillä tuntiin, tuntui silti, että olin enemmän keskittynyt kuin koskaan. Pikkuhypyt tuntuivat helpolta ja olisin voinut hyppiä niitä toisenkin sarjan perään. Tuntui, etten liimaantunut lattiaan niin kuin yleensä, vaan pystyin ponnistamaan sieltä myös ylös.  Oikeastaan tunnin jälkeenkin oli sellainen olo, että nytkö se jo loppui ja olisin voinut jatkaa vielä toisen tunnin (normaalisti olen tunnin lopussa iloinen, kun pääsee jo kotiin venyttelemään).

Koko postaus on nyt kauheaa hehkutusta, mutta tämä balettitunti tuntui musta parhaimmalta ikinä. Luulen, ettei tunti itsessään ollut erikoinen, mutta mulle jäi siitä hyvä ja onnistunut olo. Kärkkäreillä tehtiin samoja juttuja, kun viime kerralla. Lisäksi harjoiteltiin pari kertaa yhdelle jalalle ponnistamista.

Onko teillä ollut joskus ylivoimaisesti paras balettitunti?

-Helinä

2 kommenttia:

  1. On ollut. Toissa marraskuussa kauden vikalle tunnille järjestettiin porukalla meidän opelle ylläri. Tehtiin kaikki selalset no-sew-tutut ja vedetiin ne päällä kunnon sisääntulo jonossa tunnille. Ne tutut teki siitä tunnista ihan parhaan ikinä. Kaikki kikatteli ja virnisteli toisileen ja fiilis oli vaan kohdallaan. Yhtään en muista miten se tunti itsessään meni, mitä tehtiin tms. mutta siitä vaan jäi ihan loistava fiilis. Edelleenkin hymyilyttää pelkästä ajatuksestakin.

    Ja oli siitä hyötyäkin. Ope hokee meille vähän väliä käsistä, että älkää rytistäkö tutua. Ja kun oli se tutu niin oikeasti tajusi kuinka kaukana vartalosta käsiä pitää pitää. Kaukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, eikä, kuulostaa tosi hauskalta! Ope oli varmaan melkoisen yllättynyt :'D
      Sellaiset muistot on aina ihania, jotka hymyilyttää vielä vuosienkin jälkeen :).

      Poista