torstai 9. toukokuuta 2019

Opiskelupaikkastressiä ja epämusikaalisuutta

Nyt on taas yksi pääsykoe tältä keväältä ohi. Vielä on ainakin yksi jäljellä, ennen kuin voin keskittyä jännäämään tuloksia. Tämä joka keväinen kouluhakurumba on kyllä yksi elämän stressaavimmista asioista. Toivon vain, että pian koulupaikka aukeaisi ja nämä loputtomat välivuodet olisivat omalta kohdaltani ohi. Toki näinä neljänä tai viitenä välivuotena (olen onnistunut hukkaamaan ajantajun näiden suhteen) olen ehtinyt tehdä töitä ja oppia paljon itsestäni ihmisenä. Elämäntilanteita on ollut monenlaisia ja vuosiin on mahtunut sitä sun tätä. Silti jollain tavalla tuntuu kuin elämä jumittaisi tässä samassa vaiheessa, kunnes pääsen jatko-opiskelemaan.

Välillä tulevaisuus ahdistaa ja tuntuu, että pitäisi jo olla jotain enemmän. Sitä en oikein tiedä, mitä se "jotain enemmän" on. Osa ystävistä on lähellä valmistumista tai suunnittelemassa perheen perustamista, kun itse olen opiskellut sekalaisia kursseja siellä sun täällä ja asun yksiössäni hamsterikämppiksieni kanssa. Vaikka tilanne vaikuttaa välillä aika ahdistavalta, pakkohan tähän on jossain vaiheessa tulla muutos. Kun muutoksen aika sitten joskus koittaa, luultavasti muistelen näitä sekalaisia vuosia lämmöllä ja haikeudella. Niin siinä on aina tapana käydä :').


Alunperin olin tulossa kirjoittamaan pikaisesti viime viikonlopusta tanssipedan opiskelun parissa, joten lisätäänpä siitä vielä muutama sana. Jännitin viikonloppua ihan huimasti etukäteen, koska sunnuntain yhtenä teemana oli musiikki. En tiedä, olenko aikaisemmin täällä maininnut, etten osaa ollenkaan laskea musiikkia ja taidan olla epämusikaalisin ihminen, jonka tiedän olevan olemassa. Kammoan laulamista, enkä osaa hahmottaa musiikkia. Elämäni aikana olen onnistunut vain kahdesti saamaan jonkin kappaleen soimaan päässäni hetken aikaa, kunnes olen erehtynyt ajattelemaan jotain muuta ja kappale on kadonnut samantien. Klassista musiikkia olen superhuono muistamaan ja on vain muutamia kappaleita, jotka pystyn tunnistamaan selvästi toisistaan. Esimerkiksi tämän kevään variaation musiikkia ajatellessani en saa minkäänlaista mielikuvaa päähäni, vaikka osaan koreografian.

Joidenkin mielestä tällainen epämusikaalisuuden taso on varmaan ihan uskomatonta, mutta tällaista se on mulle aina ollut. Jos kappaleessa on sanat, ne saatan muistaa hyvinkin, mutta säveltä niille en osaa kertoa. Olen haaveillut opettelevani soittamaan jotakin soitinta (okariina olisi ensimmäinen haavesoitin), koska sillä tämä osaamattomuuden osa-alue varmaan kohenisi. Ainakin haluan uskotella itselleni niin ja varmasti vielä joku päivä tulen sen testaamaan. :D


Loppujen lopuksi tämä opetusviikonloppu, etukäteisahdistuksesta huolimatta, oli tähän mennessä oma lempparini. Olen oppinut tämän kevään aikana nauttimaan improilusta ja enää ei ollenkaan haittaa, jos joku katselee ja todistaa sitä vierestä. Olen onnistunut päästämään irti siitä ajatuksesta, että minun täytyisi muokata luonnollista omaa liikemateriaaliani jollain tavalla, että se "hyväksyttäisiin" tanssiksi. Vasta tämän irtipäästämisen jälkeen olen päässyt tutkimaan, millaista se oma liike voisikaan olla. Sen ei tarvitse olla väkipakolla vahvaa, suurta tai näyttävää, koska sellainen ei tule multa yleensä luonnostaan. Saan liikkua rauhallisesti, liike saa olla herkkää ja pikkusievää, jos siltä tuntuu. Tämä ajatus on ollut eniten läsnä viime viikonloppuna ja saanut mut nauttimaan tanssista entistä enemmän.


Sunnuntaina opettaja oli kutsunut luoksemme muusikon, joka osallistui improiluun selloa soittamalla. Jostain ihmeellisestä syystä pelkkä soittajan ja soittimen läsnäolo aiheutti mulle alkuun valtavaa ahdistusta, koko kropan jännittyneisyyttä ja hermostuneisuutta. Pikkuhiljaa improilun jatkuessa aloin nauttimaan musiikista ja sen arvaamattomuudesta, siitä tuli mulle hetkittäin pieni osa tanssia. En oikein ymmärrä mistä tällainen kammo musiikkiin juontaa juurensa, varsinkin kun en ollut asiaa aiemmin näin vahvasti tajunnut. Musikaalisuus on mulle asia, jota haluaisin itsessäni päästä vielä kehittämään. Olisi mahtavaa pystyä kuuntelemaan musiikkia paremmin ja löytää siitä enemmän juttuja, joihin tarttua. Millaisia teidän suhteet musiikkiin on ja kuinka hyvin osaatte kuulla sitä? :)

-Helinä

Ps. Sunnuntaina alkaa se balettikurssi, jonka teemana on  variaatio Gisellestä. Olen nyt jumppaillut nilkkaa lääkärin ohjeilla ja pikkuisen se jo ojentuu paremmin. Ihanaa!

maanantai 6. toukokuuta 2019

Varvasjumppaa rasitukseen

Päätin pienen painostuksen alla käydä tänään lääkärissä näyttämässä nilkkaani. Olen töitä lukuunottamatta lepuuttanut kipeää nilkkaa nyt pari viikkoa, eikä mitään edistystä ilmennyt. Oli oikeasti ihan hyvä aika käydä hakemassa apua ongelmaan.


En ole pystynyt kunnolla ojentamaan vasenta nilkkaa ja varpaita tai käyttämään jalkaterässä baletin "wing"-asentoa (eli kääntämään ojennettua jalkaterää hieman ulospäin jalan suorasta linjasta). Nämä liikkeet on aiheuttaneet todella terävän kipupiikin nilkan ulkoreunaan, kehräsluun viereen. Kävely on onnistunut, kunhan varpaat ovat pysyneet suorina askeleen joka vaiheessa. Näillä tiedoilla lähdin lääkäriin.

Lääkäri teki muutamia liikkuvuustestejä varpaille ja nilkalle, jonka jälkeen hän oli ehkä vähän kummissaan tuloksista, jos oikein tulkitsin. Kuulema kyse on ilmeisesti pikkuvarpaiden ojentajalihaksen ylirasituksesta. Vastaavaa ei ollut kyseiselle lääkärille tullut aiemmin vastaan, joten taitaa olla vähän harvinaisempi vaiva. Tiedä sitten, onko tanssijoiden kesken tällaisen lihaksen ylirasitus yleisempää, kun lääkäri hieman ihmetteli kuinka tällainen pieni lihas on voinut ylirasittua. Luulenpa, että vastaus löytyy baletista ja jostakin omasta tekniikkavirheestä :'D.

Onnekseni kuulin, että tästä selviää jumppaamalla ja treenaamalla tavalliseen tahtiin (kuitenkin kipua kuunnellen). Itselleni tuli yllätyksenä, ettei lepo ole se keino, jolla tätä ylirasittunutta lihasta pitää hoitaa! Sain hyvät aktivointi- ja rentoutusohjeet nilkan ja varpaiden alueelle, joilla jalkaterän liikeratojen pitäisi palautua ennalleen. Näihin jumppiin kuuluu varpaiden harittamista, varpaiden nostelua lattiasta ja jalkapöydän kohottamisliikkeitä. Katsotaan, mikä vaikutus näillä liikkeillä on nilkan olotilaan!


Superhyvä uutinen oli se, että voin huomenna osallistua meidän ryhmän kevätesitykseen, jonka puolesta ehdin jo jännätä. Ihanaa!

-Helinä

perjantai 3. toukokuuta 2019

Kevätkauden lopetteluja

Heippa!
Luulin muutama kuukausi sitten, ettei ihmisellä voi olla enää enempää kiire, kunnes onnistuin saamaan sen toisen työpaikan nykyisen rinnalle :'D. Olen käynyt viime viikot kahdessa työssä, ja hoitanut opiskeluja ja pääsykokeita samaan aikaan. Lisäksi on ollut tanssitunteja pari kertaa viikossa, vaikka jazz oli sittenkin harmiksi pakko tiputtaa pois viikkoaikataulusta. Huh huh.


Onnistuin muuten selvittämään tiistain tunnin La Bajadere - variaation nimen ja sehän on Gamzatti! Kun kurkkasin tätä variaatiota *YouTubesta*, ihan yllätyin kuinka samanlainen meidän versio onkaan! Aiemmin olen tottunut tekemään huomattavan paljon helpotettuja versioita perinteisistä variaatioista, jotka enää etäisesti muistuttavat alkuperäisiä. Tällä kertaa lähinnä piruettisarjoja on yksinkertaistettu ja koreografia tehdään pehmeillä tossuilla. Kuinka siistiä! Kauden päättävä esiintyminen olisi ensi tiistaina koulun tiloissa. Jännäilen vielä, kuinka pari viikkoa sitten loukkaamani nilkka asettuu siihen mennessä, koska ärsyttäisi tehdä näin ihanaa juttua puoliteholla. Olisi mahtavaa päästä näyttämään, mitä on kevään aikana oppinut! Tällä hetkellä nilkkaa ei pysty ojentamaan, joten kovin optimistisia ihmeparantumisia en näissä neljässä päivässä odota tapahtuvan. Pakko on silti toivoa, että tilanne vähän parantuisi.

Huomenna alkaa opintojen viimeinen lähiopetusviikonloppu tältä keväältä, mikä on aika hurjaa. Tuntuu kuin ensimmäisestä opetuskerrasta olisi vain muutama viikko ja toisaalta pieni ikuisuus :D. Aika ja sen kuluminen on välillä niin hassua. Koitan saada kirjoiteltua tästä toisesta jaksosta syvällisempää pohdintaa, kunhan pääsykokeet ovat ohi.


Koreografioista ja baletista tuli vielä mieleen, että bongasin toukokuulle baletin variaatiokurssin, jonne aion ilmoittautua. Jos nilkan vamman vuoksi se kärkitossukurssi kariutuu, niin olisi kuitenkin jotain odotettavaa kevätkatselmuksen tuolla puolen <3.

-Helinä