perjantai 28. kesäkuuta 2019

Virallisesti opiskelija!

Hei, musta tulee tänä syksynä vihdoin ja viimein opiskelija! Pääsin opiskelemaan logopediaa Turun yliopistoon. Ihan hullua! Opintojen alkamiseen on se 1,5 kk ja siihen mennessä pitäisi löytää asunto ja muuttaa. Koko kaupungista mulla ei ole juurikaan kokemusta, olen käynyt siellä sen pari kertaa pääsykokeissa ja kerran yhden yön kaupunkilomalla. Tästä on tulossa kyllä yksi elämäni suurin seikkailu! :D


Välillä iskee ihan epärealistinen olo tämän opiskelupaikan suhteen, että minutko on muka valikoitu niin monen hakijan joukosta. Ehkä koko asia konkretisoituu vasta, kun olen päässyt muuttamaan ja irtautunut täällä tähän asti pyörineestä arjesta. Välillä on ihan haikea olo kaikesta täällä olevasta luopumiseen, tutuista balettitunneista ja tanssinopettajista, tutusta työpaikasta ja harrastuspiireistä. Yhtenä hetkenä jopa ärsyttää ja kiukuttaa kaikkien asioiden järjestely ja järkkääminen, toisena hetkenä mut täyttää sellainen innostunut kuplinta. Välillä epäilyttää, pärjäänkö opiskelujen kanssa ja toisena hetkenä oikein odottaa uusia haasteita. Ihanan kamalan sekava olo kaiken kaikkiaan! :D

Kaiken opiskelujutun ohella mulla on myös tärkeämpääkin tärkeämpi kysymys, joka on tietysti... Onko kellään suositella edullisia tanssikursseja tai - kouluja Turun alueelta? :D

-Helinä

torstai 20. kesäkuuta 2019

Tanssin erilaisuuden sallittavuus

Huomasin, etten ehtinyt keväällä käydä läpi viimeisimpiä opintoviikonloppuja, vaikka niin lupasin. Teemoina näissä viikonlopuissa pyöriteltiin omaa liikettä eri näkökulmista. Koreografia, autenttinen liike, liikkeen luokittelu ja musiikki liikkeessä olivat muutamia aihepiirejä, joita ehdimme käydä läpi. Ennen kuin käyn tarkemmin puhumaan eri tavoista tai tyyleistä luoda koreografioita, haluisin lukea kirjan "Nykykoreografin jalanjäljissä - 37 tapaa tehdä koreografiaa". Siinä on varmasti monta uutta näkökulmaa, joita haluaisin tuoda tuohon koreografia-aiheiseen postaukseen.


Ajattelin jakaa tähän postaukseen kirjoittamani esseen, joka käsittelee näitä viikonloppuja omasta näkökulmastani. Siitä saa ehkä yleiskäsityksen aihepiireistä, joita olemme pohtineet. Tässä se siis seuraavaksi! :)

"Kun muistelen omaa ajatusmaailmaani tanssin suhteen ennen opiskelujen aloittamista ja vertaan sitä tähän hetkeen, huomaan monen asian muuttuneen. Ennen kaikkea tanssista on tullut kevään aikana huomattavasti suurempi ja tärkeämpi osa omaa arkeani. Huomaan pohtivani tanssiin
liittyviä kysymyksiä päivittäin ja jollain tavalla elän tanssia myös tanssisalin ulkopuolella. Jos kuvailisin suhdettani tanssiin, se on ollut jo hetken aikaa kuin rakoileva parisuhde. Se on ollut arvosteleva ja se on ennen kaikkea korostanut omaa riittämättömyyttä. Oman tanssin ja liikkeen on pitänyt olla aina vähän parempaa kuin se pystyy realistisesti olemaan. Tanssin opiskelu on hoitanut suhteen kuntoon. Se on tuonut mukanaan hyväksynnän ja arvostuksen kaikenlaista liikettä, myös omaa tekemistä kohtaan.


Aiemmin käsitykseni tanssista olivat aika suppeita ja varsinaiselle tanssitaiteelle en ollut uhrannut paljonkaan pohdintaa. Paula Tuovinen mainitsi Teatteri & Tanssi -lehden artikkelissa mielestäni hyvin, kuinka pitäisi erottaa tanssiminen ja tanssitaide toisistaan. Tähän mennessä olen ”vain” tanssinut, ja tanssin taiteellisempi puoli on ollut omassa tekemisessäni vähemmällä. Mielestäni ”vain” tanssiminen ei tosin ole yhtään sen vähäisempää, se on vain laajan tanssin skaalan alla oleva osa-alue. Tanssin monimuotoisuus on saanut omassa päässäni aivan uudet, suuremmat mittakaavat kuin aiemmin. Sisäistin, että on olemassa paljon eri tanssilajeja, joita voi harrastaa ja opetella, mutta en ole aiemmin tajunnut, kuinka monta erilaista tapaa on tehdä ja katsoa tanssia. Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista salakielistä ja ongelmanratkaisutehtävistä, joten yhdessä
tehty Trisha Brownin kuutiotehtävä oli mielestäni erityisen mielenkiintoinen. Kuinka tanssille voisi antaa tietyn sanoman lauseen muodossa ja se osaltaan määrittelee tanssin etenemisen, kuitenkin hyvin sattumanvaraisesti. Erilaisista tanssin tekemisen tavoista huolimatta tanssi tapahtuu aina tietyssä paikassa ja hetkessä, tanssilla voi olla todistaja tai se voi tapahtua kenenkään näkemättä. Se voi aiheuttaa tanssijassa tai tanssin katsojassa jonkinlaisen reaktion, eikä itse reaktio ole varsinaisesti tärkein asia vaan sen aiheutuminen. Ennen olisin määritellyt tanssin musiikin rytmiin tehtävänä liikesarjana, mutta nykyään en oikein osaa aloittaa tanssin määrittelyä mistään suunnasta. Tanssista on kasvanut päässäni kuin todella suuri värikäs lakana, jonka kulmaa on lähes mahdotonta löytää.


Kun ajattelen omia ajatuksiani tanssista puolen vuoden takaa, ne tuntuvat jollain tavalla järjettömiltä enää tässä hetkessä. Ajattelin suoraan sanottuna, että tanssimista varten tarvitaan koreografia ja musiikkia. Ilman koreografiaa ja musiikkia ei siis muka voisi olla tanssia. Olin tehnyt muutaman kerran improvisaatioharjoituksia, mutta en pitänyt niitä jostain syystä tanssina vaan jonkinlaisena poikkeavana treeninä. Kun mietin noita tanssitunteja, joilla improvisaatiota tehtiin, luulen, että improvisaatiohetket olivat oikeastaan lähimpänä tanssia koko tunnin aikana. Muutoin tunnit olivatkin tekniikan hiontaa, venyttelyä ja erilaisten temppujen opettelua.

Kerran teini-ikäisenä näin tanssiteoksen, joka oli tehty lausuttuun runoon. Pidin tätä yhdistelmää jostain syystä todella hassuna, outona ja ehkä vähän nolona, mikä hävettää näin vanhemmiten. Toisaalta varmasti moni muukin asia teini-ikäisen minun ajatusmaailmassa hävettäisi nykyisin. Suhteeni musiikkiin on aina ollut todella ristiriitainen. Aloitin musiikin kuuntelun voimistelu- ja tanssituntien ulkopuolella vasta lukio-ikäisenä, enkä ole koskaan ollut musikaalinen. Voin
myöntää, etten vieläkään osaa laskea musiikkia, monien vuosien harjoittelusta huolimatta. Olen tuntenut tästä jonkinlaista syyllisyyttä, mikä on ehkä perua myös voimistelun kisa-ajoilta. Improvisointi on ollut siinä mielessä vapauttavaa, ettei musiikkia tarvitse välttämättä olla ollenkaan tai jos sitä on, sitä ei ole pakko kuunnella millään ”oikealla” tavalla. Nykyään runoon tanssiminen tuntuu ajatuksena vapauttavalta ja kokeilemisen arvoiselta, kun perinteisestä musiikkiin tanssimisesta ei tarvitsisi välittää.


Jos lähtisin opettamaan tanssia nyt, ottaisin opettamiseeni paljon enemmän erilaisia lähestymistapoja ja osaisin ottaa paremmin huomioon jokaisen oman tavan ja kyvyn tanssia. Raisa Fosterin tanssi-innostamisen teesien mukaan haluaisin painottaa sitä, ettei tanssijan tarvitse suorittaa mitään. Haluaisin korostaa myös jokaisen omaa tanssijuutta, koska jokainen ihminen osaa tanssia omalla tavallaan ja kaikki tavat ovat yhdenvertaisia. Olen vasta vähän aikaa sitten onnistunut löytämään hetkessä elämisen tanssiessa, ja sitä iloa haluaisin jakaa eteenpäin. Välillä mietin, kuinka tanssimaailmaan saisi jaettua lisää juuri tätä sallivaa, erilaista liikettä arvostavaa ilmapiiriä, jatkuvan arvottamisen ja suorittamisen keskelle. Suurin osa tanssimisesta tapahtuu varsinkin nuorten parissa balettisaleissa ja tanssistudioilla, oman kokemukseni mukaan varsin tiukassa kurissa. Olisi upeaa saada enemmän vapaata liikettä ja oman liikkeensä sellaisenaan hyväksyvää tanssia myös lasten ja nuorten pariin. Jos olisin päässyt nauttimaan tanssista enemmän oman tekemisen ja kehon tuntemusten kautta, olisin rakastunut tanssiin näin vahvasti ja monipuolisesti jo aiemmin, kuten varmasti moni muukin.


Lähteet:

Teatteri & Tanssi + Sirkus –lehti:
www.teatteritanssi.fi/4926-mita-on-koreografia-mika-on-tanssia/

Foster, R. 2014. The presence of reality: six theses on dance animateuring. Nordic Journal of Dance
–practice, education and research. Volume 5 (2), 2014"

-Helinä

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Baletin kesäkursseja

Olen osallistunut tänä kesänä ennätyksellisen monelle baletin  lyhytkurssille. Tähän mennessä niitä on kertynyt 3, ja vielä on jäljelläkin! On ollut koreografiakurssia, alkeita ja kärkitossuja, mielestäni näissä kesän kursseissa mahtavinta on vaihtelevuus ja se, että pääsee vierailemaan eri opettajien tunneilla.

Ensimmäinen kesäkurssini oli koreografiakurssi, joka oli tutun opettajani vetämä. Kolmen balettitunnin aikana opeteltiin Peasant Pas -variaatio baletista Giselle. Oli ihanaa päästä harjoittelemaan taas "ihan aitoa" variaatiota sellaisena kuin sen kuuluu olla. Varsinkin piruettisarja variaation lopussa oli supervaikea, mutta oli palkitsevaa, kun sen sai tehtyä edes kerran putkeen (puhtaasta suorituksesta nyt ei ollut tietoakaan, mutta väliäkös sillä, kun muutenkin tuli voittajafiilis). Mainittakoon sen verran, että mulle piruetit ovat se vaikein osuus kaikessa, kun pää menee ihan pyörälle. Hyppyjä puolestaan rakastan eniten ja ne olikin mun lemppariosuus tästä variaatiosta.


Seuraavana vuorossa oli kärkitossukurssi, jolla tehtiin lähes puolet ajasta kärkitossuilla keskilattialla. Tähän mennessä en ollut uskaltanut tehdä kunnon harjoituksia keskilattialla, koska se on tuntunut ihan mahdottoman vaikealta ja pelottavalta. Kurssilla tuli todistettua, että se on ollut lähinnä mun pään sisällä ja itseasiassa ihan hyvin ne harjoitukset sujui ilman tankoakin. Jopa yhden jalan arabesknousuja tuli tehtyä muutama, mihin en olisi ikinä uskonut kurssin alussa pystyväni. Toki polvet eivät olleet ihan suorassa ja paljon parannettavaa olisi ollut, mutta jokatapauksessa aika vau! (Kuvassa on vähän tekstiä, kun tallensin sen Instagram storystani, päivittelin siinä kuinka en olisi tätä pari viikkoa sitten uskonut.)


Viimeisimpänä oli alkeis-perustason tekniikka workshop, joka oli mulle aivan uuden opettajan pitämä. Opin parissa päivässä ihan hurjasti uutta, kuten esimerkiksi sen, kuinka painopisteen tulisi jatkuvasti olla enemmän päkiällä kuin kantapäällä.  Opettaja on aika paljon aikaisempia opettajiani kovaäänisempi ja vaativampi, mikä vaati vähän totuttelua alkuun. Ilmoittauduin kuitenkin hänen perus-jatkotason workshopilleen ensi viikolle, joten en selvästi traumatisoitunut tästäkään opetustyylistä. Tarkkuudesta ja vaativuudesta tykkään kovasti, varsinkin kun uudelta opettajalta saa aina uusia korjauksia. Välillä kaipaisin ehkä kuulosuojaimia (kun olen vähän ääniherkkä), mutta kaikkeen tottuu! :D


Ensiviikolla on tulossa vielä se perusjatko-workshop ja heinäkuussa vielä kaksi baletin workshoppia, jotka ovat taas mulle uuden opettajan vetämiä. Olen ihan yllättynyt kuinka mahtava balettikesä mulle muodostuukaan!

Onko kukaan teistä käynyt jollain tanssin kesäkurssilla? Millaisia ne on olleet? :)

-Helinä

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Ensimmäinen Yumiko ja muita palkintoja

Maanantaina olivat tämän kevään viimeiset pääsykokeet, kaikki tanssipedagogiikan esseet on palautettu ja tanssitunnitkin ovat kesätauolla. Töitä on ihan hitusen vähemmän. Voisin siis juhlistaa kaikista kevään ponnistuksista selviämistä!

Tiesin jo etukäteen, että tästä keväästä on tulossa erityisen raskas pidemmän opintokokonaisuuden aloittamisen takia. Kun tähän yhdistettiin vielä intensiivinen kesätyöhaku, jonka seurauksena mulla oli kevään ajan kaksi työtä päällekkäin ja useampiin pääsykokeisiin lukeminen, oli välillä jaksaminen aika vähissä. Ihan kaikille tanssitunneille ei riittänyt tarpeeksi virtaa ja keskittymiskykyä, mutta olen äärimmäisen tyytyväinen keväästä suoriutumiseeni. On siis aika hieman palkita itseään! :D

Kuten joku lukija saattaakin muistaa, olen haaveillut Yumikon balettipuvusta iät ja ajat. Alkuviikosta mun tielleni osui ihan mahdoton onnenpotku, kun löysin Facebookin kirpputorilta sellaisen 15 eurolla! Ihan järjetön löytö! Olen vähän huono ostamaan "peruspukuja", joten tällainen jotenkuten hillitty harmaa/musta puku sopii hyvin mun pieneen kokoelmaani. Olin kyllä vähän yllättynyt, että Yumikon L-koko meni päälle ihan vaivatta! Yleensä käytän XL-kokoa kaikista puvuista. Ettei liian hillityksi ja tyylikkääksi menisi, niin tilasin lisäksi Grishkolta sinisen leopardipuvun, mikä on tällaiselle tylsän arjen pakolaiselle aivan täydellinen. Voisin kesän aikana ottaa näistä muutaman kuvan päällä, ja tehdä vaikka balettipukukokoelmastani päivitetyn postauksen. Puvut ovat tässä vuosien aikana jonkin verran vaihtuneet.


Samalla tilasin uudet kärkitossut varalle, koska mun kokoa (H8xxx) ei Suomesta saa valmiina mistään tanssitarvikeliikkeestä. Ne täytyy joka kerta tilata siis asiakastilauksena, minkä vuoksi tykkään pitää omassa kaapissa aina yhtä uutta paria. Joskus Grishkolta saa oikean koon viikossa parissa, kun taas joskus kokoa ei ole Grishkolla valmiina varastossa, jolloin valmistuksessa/toimituksessa voi mennä monta kuukautta.

Tällä hetkellä mulla on erittäin kiireinen projekti huomista Hypeconia varten. Kyseessä on siis cosplay-tapahtuma. Tarkoituksena on cossata Barbie Swan Lake - elokuvasta Odettea, mutta asu on vielä ihan kesken. Loppuilta kuluukin sitä askarrellessa ja toivottavasti saan sen huomiselle kuntoon!


Miten teidän kevät sujui? Tuliko tehtyä paljon tanssihankintoja? :)

-Helinä